Ensi kesänä täytän 30 vuotta. Yli puolet elämästäni olen kamppaillut ulkonäköpaineiden vallassa: varsinkin vartalolle kertyneet kilot ovat aiheuttaneet yhtä sun toista stressiä ja surua. Tiedän, ettei ulkonäkö ole elämän tärkein asia, mutta haaveenani on päästä "terveisiin mittoihin". En todellakaan voi sanoa olevani reilusti ylipainoinen, vaan kamppailen 10-15 ylimäärisen kilon kanssa. Ja tämä kamppailu on ollut välillä todella raakaa ja julmaa...

Olen kamppaillut syömishäiriöiden kanssa iät ja ajat. Lääkärinlausunnossani lukee epätyypillinen syömishäiriö. Tämä on ollut kausittaista aina yläasteajoista alkaen. Syömisongelmat lähentelevät bulimiaa, mutta olen elänyt hyvinkin niukalla ravinnolla. Syömishäiriön taustalla on monta rankkaa elämän varrella tapahtunutta asiaa, joiden vuoksi itsetuntoni on pakkasen puolella. Käyn elämääni ja ongelmiani läpi terapiassa, mutta tämän blogin kautta haluaisin löytää rauhan tässä läskisodassa.

Mikä kaikken "koomisinta", nämä ylimääriset kilot ovat kertyneet kroppaani sen jälkeen kun tein ns. elämäntaparemontin. Tällä hetkellä syömisongelmat eivät ole arkipäivää. Varmaan joudun kamppailemaan bulimisten oireiden kanssa loppuikäni, mutta nyt oksentelujaksot ovat hyvin harvassa. Sen jälkeen kun oksentelu on jäänyt taka-alalle, ovat kilot kertyneet. Olen aina ollut liikunnallinen ja tärkeä vapaa-ajan aktiviteettini on urheilu. Harrastan kaiken näköistä vuodenajan ja fiiliksen mukaan: tanssia, salia, jumppia, lenkkeilyä, uintia, fudista, pöyräilyä niin sisällä kuin ulkona jne. Urheilun parissa vierähtää keskimäärin 4-5 tuntia viikossa.  Liikunnasta huolimatta kilot pysyvät vyötäröllä.

Ruoka on heikkouteni. Tosin vielä syömishäiriöiden ollessa aktiivisimmillaan ruokavalioni koostui pitkälle pizzoista ja hampurilaisista. Lisäksi viihteellä tuli oltua aikaisemmin hyvin usein, joten kyytipoikana oli tietenkin siiderit ja lonkerot. Nyt alkoholia ei kulu juuri nimeksikään: no ok, välillä on esimerkiksi pikkujouluaikaan tulee käytyä rimpsalla useammin, mutta välillä voi olla kuukausien taukoja. Alkoholimäärät pysyvät rajoissa.

Mutta palaan tähän ruokaan ja sen ajattelemiseen... Ruoka on jatkuvasti mielessäni. Omasta mielestäni syön varsin järkevästi; enkä suoraan sanottuna tiedä mistä nämä salakavalat kilot tulevat. Heikkoutenani on roskaruoka: rakastan pizzaa, hampurilaisia, subeja yms., mutta näitäkin syön ehkä noin kerran viikossa tai kahdessa. Makeaa syön melko harvoin. Viimeiset kaksi kuukautta ovat menneet kevyesti karkkilakossa. Tosin ravintolassa syödessäni en pysty vastustamaan suklaakakkua! Toisinaan tulee makeanhimoja, mutta ei päivittäin eikä edes viikottain. Omasta mielestäni ruokailutottumukseni ovat siis melkoisen terveelliset pieniä herkuhetkiä unohtamatta.

Tämän blogin myötä toivonkin pääseväni päiväkirjan tavoin seuraamaan ruokailu- ja liikuntatottumuksiani ja löytämään niistä ne heikot lenkit, tunkemaan syömishäiriöön viittaavat ajatukset pois elämästäni ja saamaan 10-15 kiloa pois terveellisesti. Lähdetään liikkeelle!